Jos tämän viikon pystyn pitämään tuon 800, ensi viikolla sallittakoon 1000 :-)Mulla oli tänään se hoitokokous sairaalalla, psykiatrian osastolla, kun olin tähän päivään saakka siellä sisäänkirjattuna. Tilanne oli kaiken kaikkiaan melko absurdi - lääkäri änkytti ihan hirvittävän vaikean oloisesti ja väänteli käsiään, tukka hapsotti kaikkiin ilmansuuntiin. Kaksi paikalla ollutta hoitajaa katselivat papereitaan ja yrittivät toiveikkaina aina välillä aloittaa jostakin aiheesta puhumaan, mutta aihe kuoli niille sijoilleen ennen kuin oli kunnolla ehtinyt edes ottaa tulta alleen. Melkoisen laimea ja turha kokous, siis. Ruokaa, syömistä, oksentamista ei käsitelty lainkaan, vaikka olin niistä halunnut nimen omaan keskustella. Hoitajat eivät siis suhtautuneet vakavasti, kun kerroin alkaneeni oksennella ja ajattelevani laihduttamista, kaloreita ja syömisiä, liikuntaa ja lenkkejä jatkuvasti. En ole riittävän laiha, että kukaan huolestuisi. Olen säälittävä, huomionhakuinen läski.
Minulta kysyttiin kyllä kaikkien käsiteltyjen aiheiden jälkeen, oliko vielä jotain mitä haluaisin omaa vointia ja elämää koskien tuoda esille, mutten saanut mumistua muuta kuin jotain suuntaan "eihän tässä kai tämän ihmeellisempiä....". En ole tällä hetkellä kovin tyytyväinen itseeni. Itse asiassa voisin vaikka vannoa, että hetkittäin vihaan itseäni. Toisaalta siksi, etten saanut suutani auki ja toisaalta taas siksi, että oli typerää alun alkaenkaan luulla, että tämmöisen punkeron puheisiin syömisongelmista suhtauduttaisiin vakavasti.
Laihis jatkukoon, tänään vielä 380kcal ja sitten ehdottomasti riittää. Juon paljon, niin vatsa pysyy täyden oloisena.
Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa joogaa :) Vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Pitää perehtyä tarkemmin!
2 kommenttia:
Moi :) onks sulla mailia? voisin laittaa tulemaan salasanaa ;)
Tosi epäreilua, että normaalipainoisten syömishäiriöitä ei oteta aina niin vakavasti, tiedän montakin tällaista tapausta, mukaanlukien itseni. Kuhan vaan kattoovat halventavasti ja kertoovat, että ei se syöminen nyt niin vaikeeta voi olla ja korkeintaan lähetys ravintoterapeutille, mutta ei siitäkään ole mitään apua, kun luultavasti sh:laiset tietää jo kaiken ravinnosta. Painolla ei ole paljoakaan tekemistä syömishäiriön vakavuuden kanssa. Itsekin melkein sanasta sanaan ajattelin, että olen vaan huomionhakuinen läski, kun minun avunhakuni melkein torjuttiin. Onneksi silloinen kouluterveydenhoitajani ymmärsi hätäni ja auttoi minut pääsemään terapiaan. Tsemppiä!
Lähetä kommentti