perjantai 21. marraskuuta 2008

Voihan s**tanan pe**eleen v*tutuksen multihuipennus!! En jaksa tehdä enää mitään! Yritin polkea stepperillä, en jaksanut kuin kymmenen minuuttia väkisin vääntäen ja sitten luovutin. Ei 800kcal voi olla niin vähän että voimat menis pois, ihan normaali päiväannos tämmöselle nettiperunalle. Mua pelottaa että ne lääkkeet, mitä mulle aloitettiin osastolla.. Että ne vie multa kyvyn tehdä yhtään mitään vähemmänkään rasittavaa ja liikunta jää sitten kokonaan taas pois. Oikeasti, en jaksa edes siivota kun olen niin tööt. Normaalisti sentään kämppä on näyttänyt ihmisasumukselta, nyt ei sitäkään. Pakko mennä nukkumaan. Ei tuu mitään mun liikunnasta!! En kuluta ees sitä 800 kaloria päivässä tällä menolla. Lihon vaan, lihon...
Tänään oon syöny noin 500kcal.

Sunnuntaina saan vauvani taas kotiin. Jos en jaksa ilman niitäkään enää niin mitä siitä sitten tulee lasten kanssa...? Hirveä ikävä raastaa rintaa, tahdon vauvat syliini mutta toisaalta en jaksa. Väsymys painaa. Oksettaa jokaisen suupalan jälkeen. Haluaisin, että muut pitäisivät minusta huolta ja saisin vain maata ja olla tunnista, päivästä toiseen ilman mitään yhteiskunnan paineita.
Pari päivää aikaa tuudittautua tekemättömyyteen, sitten alkaa taas arki. En tiedä, miten suhtautua siihen.

Mutta nyt tosiaan jos ottais pienet päiväunet..

Ei kommentteja: