Kotona käymässä

Kävin tänään sairaalan "toimintaterapiahuoneessa" (nykyisellään ehkä kuitenkin varasto) polkemassa kuntopyörää 15min jonka jälkeen kävin puolen tunnin happihyppelyllä, kävelin reippaasti ja välillä juoksin. Syömispuolesta en ole päässyt itse nyt sairaalassaoloaikana huolehtimaan, mutta olen skipannut jälkiruuat ja sairaalaruuan luulisi olevan suht terveellistä. Tiukka linja lähtee kuitenkin heti, kun "vapaudun" - ex-partiolaisen kunniasanalla! Tosin kävin partiossa vain pari kuukautta, kunnes v-ttuunnuin. Mutta älkööt se olko tässä esteenä.. :-D

Kamala läskiahistus painaa päälle. Sairaalassa on hurjan tylsää, suurin osa ajasta kuluu nukkumiseen. Nyt tulin käymään kotona, vinguin ja vinguin hoitajalle kunnes sain luvan lähteä kolmeksi tunniksi kotiin :-) Ajan aion käyttää lahjakkaasti datailuun. Viikonlopuksi pääsen kotiin lomille, ja ensi viikolla sairaalassa kuluu ainakin maanantaista torstaihin, jolloin minulla on hoitokokous jossa päätetään, jatkuuko osastohoito. En usko, sillä vointini on kohentunut huomattavasti kun ei ole tarvinnut huolehtia yhtään mistään ja on saanut rauhassa levätä.

Muutto ehkäpä häämöttää juuri sopivasti ennen joulua. Se tuo sitä tervehenkistä paniikintunnetta, jota joulun alle kaivataankin. Mikäs joulu se semmoinen olisi, ettei ketään ahdistaisi tai ettei kukaan hiki hatussa huhkisi keittiössä, ettei kukaan stressaisi lahjoista ja muusta sellaisesta? Jouluun kuuluu olennaisena osana paniikki, se on selvä juttu se.